Ajankohtaista

Välitämme tietoa tutkimuksista, hoidoista ja itsehoitomahdollisuuksista. Vertaistarinoita unohtamatta. Selaa uutisia ja henkilötarinoita.

Essentiaalinen vapina

Mikko Kärppä kliininen opettaja, neurologian erikoislääkäri20.9.2013

Essentiaalinen (toisesta sairaudesta tai ulkoisesta tekijästä riippumaton) vapina kuvattiin peruspiirteiltään ensimmäisen kerran lähes 130 vuotta sitten. Se on yksi tavallisimmista neurologisista diagnooseista ja toiseksi yleisin liikehäiriö levottomien jalkojen jälkeen.

Essentiaalinen vapina on yleisempi kuin Parkinsonin tauti, aivoinfarkti, MS-tauti tai epilepsia. Sitä esiintyy nuorillakin ja esiintyminen nousee ikääntymisen myötä. Tämä vapinamuoto on yhdellä 20:stä yli 40-vuotiaista ja vanhuksista joka viidennellä. Essentiaalinen vapina on silti ilmeisen alidiagnosoitu, koska suurimmalla osalla vaiva on lievä eikä lääkitystä tarvita. Toisaalta osalla vapina voi aiheuttaa työkyvyttömyyttä.

Essentiaalista vapinaa esiintyy yhtä paljon miehillä kuin naisilla. Yli 60 %:lla tapauksista on oireilevia sukulaisia, koska vapina periytyy vallitsevasti. Joskus sukulaisen vapina on vähäinen ja voi paljastua vasta sukujuhlissa kahvin tarjoilussa tai juomisessa. Kansanomainen nimi kahvikuppineuroosi on kuitenkim virheellinen, koska kysymys ei ole neuroosista (psykiatrinen termi). Geenivirheitä on paikannettu tiettyihin kromosomeihin vain pienellä osalla potilaista. Kun yhteistä geenivikaa ei ole löytynyt, ei diagnostisia geenitutkimuksia ole tarpeen tehdä.

Essentiaalinen vapina on liikkeessä ja asennon ylläpitämisessä ilmaantuvaa vapinaa, joka näkyy selvimmin eteen ojennetuissa käsissä ja tarkassa työssä. Ensimmäiset oireet ilmaantuvat käsiin usein huomaamatta stressitilanteissa tai fyysisen rasituksen jälkeen. Vapina voi alkaa yhtä aikaa molemmista käsistä tai toispuolisesti. Toispuolinen vapina kehittyy molemminpuoliseksi lähes aina 2–3 vuodessa ja voi myös levitä muualle kehoon (pää, äänihuulet, alavartalo). Pään vapina (nyökkäävä tai sivuttaisliikkeinen) ilmenee istuessa tai seistessä ja häviää makuulla pään ollessa tuettuna. Ääni voi huojua keskustelussa tai laulettaessa pitkää vokaalinuottia. Essentiaaliseen vapinaan, kuten Parkinsonin tautiin, voi liittyä ei-motorisia oireita (unihäiriöt, ahdistuneisuus, väsymys ja masennus). Essentiaalista vapinaa potevat ovat keskimäärin tavanomaista laihempia, mikä johtunee suurentuneesta energiankulutuksesta.

Oirekulku on vaihteleva. Joillakin oireet pahenevat asteittain, kun taas toisilla ne pysyvät ennallaan vuosia ja saattavat korostua vasta vanhuudessa. Vanhusten ns. seniili vapina onkin useimmiten essentiaalisen vapinan korostumista – vapina on nuorempana ollut vain lievempää. Vanhusten vapina tulkitaan jossain määrin myös normaaliksi ikääntymisilmiöksi. Mitä myöhemmin vapina ilmaantuu, sitä pienempi on haitta-aste. Myös oireiston lieventyminen on mahdollista, joskin harvinaista. Essentiaalinen vapina ei vaikuta elinikään.

Ihminen pyrkii peittämään vapinaansa monin tavoin: luopumalla tarkkuutta vaativista töistä, siirtämällä niitä vähemmän oireilevalle kädelle, käyttämällä molempia käsiä (esim. kahvin juomisessa) tai välttämällä altistavia tilanteita. Kuten tunnettua, vapina korostuu eri tunnetiloissa (jännittäminen, hermostuminen, pelko) ja stimulanttien käytön yhteydessä (esim. kahvi, tee, avaavat astmalääkkeet). Pitää muistaa, että lähes kaikilla esiintyvän fysiologisen vapinan korostuminen on kuitenkin paljon tavallisempaa. Vähäinenkin alkoholin käyttö lievittää, osalla tilapäisesti korjaa, vapinan noin tunniksi. Tästä huolimatta potilailla ei esiinny keskimääräistä runsaampaa alkoholin käyttöä. Tämä johtuu osin siitä, että tavallisesti alkoholin käytön jälkeen vapina tilapäisesti pahenee. Vapina häviää unen aikana.

Terveyskeskus- tai työterveyslääkäri osaa vastaanotolla diagnosoida essentiaalisen vapinan. Potilaille kerrotaan tavallisesti, että vapina on hyvänlaatuista eikä viitteitä aivosairauteen ole. Erotusdiagnostiikkaa tarvitsevat ja vaikeaoireiset potilaat lähetään neurologille. Vaiva ei näy laboratoriokokeissa eikä aivojen tietokonekerros- tai magneettikuvissa. Keskeistä on erottaa tila Parkinsonin taudista, jossa vapina on harvataajuisempaa lepovapinaa. Essentiaaliseen vapinaanei yleensä liity vapinan lisäksi muuta neurologista poikkeavuutta. Potilaiden kasvot ovatilmeikkäät ja kävely ripeää. Joillakin todetaan tutkimuksessa yläraajojen lievää jähmeyttä jaepävarmuutta tasapainotesteissä. Parkinsonin taudille tyypillistä hypokinesiaa eli liikkeidenhitautta ei kuitenkaan ole. Toisinaan erotusdiagnostiikka on haastavaa, koska essentiaalisessavapinassa voi esiintyä lepovapinaa ja Parkinsonin taudissa vastaavasti liikevapinaa. Virheellistendiagnoosien osuudeksi kaikista Parkinsonin taudeista on arvioitu 15–20 %. Näistä suurimmallaosalla on vaikeaoireinen essentiaalinen vapina. Liikehäiriöihin perehtyneen neurologindiagnoositarkkuus on hyvä.

Vanha toteamus vapinasta pitää edelleenkin paikkansa: helppo todeta, mutta vaikea parantaa.Vain selvästi haittaavaa vapinaa on syytä hoitaa. Lääkkeettömänä kotikonstina voi kokeillavapinakäden upottamista muutamaksi minuutiksi viileään veteen esim. ennen kahvikutsuja.Beetasalpaaja on edelleenkin ns. ykköslääke, ellei vasta-aiheita ole. Beetasalpaaja, joita onuseita erilaisia, otetaan joko tarvittaessa tai säännöllisesti. Reseptin voi kirjoittaaterveyskeskuslääkäri. Lääkehoito vähentää vapinan laajuutta ja samalla näkyvyyttä. Lääketehoaa parhaiten käsivapinaan, mutta pään ja äänen vapinaan teho on vähäinen tai olematon.Liian pieni annostelu on yleinen syy lääkkeen tehottomuuteen. Lääke auttaa monia kohtalaisestitai hyvin, jolloin vapinan toiminnallinen ja sosiaalinen haitta-aste vähenee. Muitakin lääkkeitä(enimmäkseen epilepsialääkkeitä) voidaan käyttää tapauskohtaisesti. Lääkitykselle huonostireagoivaa vaikea-asteista pään vapinaa hoidetaan toisinaan botuliinitoksiinilla. Vaikeimmattapaukset ohjataan neurokirurgiseen hoitoarvioon, lähinnä syväaivostimulaation harkintaan.Hoitotulokset ovat usein hyviä.

Mistä essentiaalinen vapina sitten johtuu? Potilaiden pikkuaivoista on löytynyt mielenkiintoisiapoikkeavuuksia. Pikkuaivot säätelee lihasliikkeitä, liikesarjoja ja tasapainoa. Sillä on vilkkaatyhteydet aivojen muihin osiin. Keskeiset muutokset on todettu pikkuaivojen suurimmissahermosoluissa, Purkinje-soluissa. Nämä solut sijaitsevat normaalisti tarkassa rivissä omassasolukerroksessaan. Essentiaalista vapinaa sairastavien potilaiden pikkuaivoissa solurivit ovathajonneet ja solukatoa esiintyy. Muutokset eivät näy aivojen magneettikuvissa. Poikkeavuuksistajohtuen pikkuaivojen harmoninen hermokerrosjakauma muuttuu. Yhteydet toisiin solukerroksiinja muualle aivoihin kärsivät. Tästä seuraa vapina. Lewyn kappaleita, joita pidetään hermostonrappeutumisen merkkeinä, on todettu pienellä osalla potilaista. On arveltu, että näidenesiintyminen nostaisi jonkin verran riskiä sairastua Parkinsonin tautiin.
Essentiaalisen vapinan perimmäinen syy on kuitenkin edelleen avoin ja taudissa on vieläselvittämättömiä osa-alueita. Osassa tutkimuksissa on saatu viitteitä joidenkinympäristötekijöiden, kuten lyijyn ja pitkällisessä lihan kypsentämisessä muodostuneidenaineiden mahdollisesta syy-yhteydestä vapinaan. Tutkimus jatkuukin vilkkaana. Essentiaalinenvapina on melko yleinen, kokonaiskuvaltaan luultua monimuotoisempi vaiva.

Mikko Kärppä
kliininen opettaja, neurologian erikoislääkäri
Oulun yliopisto ja OYS, medisiininen tulosalue, neurologia

Artikkeli julkistu Parkinson-Postia-lehdessä 3/2013

Lue myös