Parkinsonin tauti
Parkinsonin tauti on ikävä seuralainen. Mutta ei se elämää estä. Se on jopa tuonut
elämääni hyviä asioita, kuten roppakaupalla uusia ystäviä.
Meitä parkkislaisia on paljon. Aina löytyy joku, jolle soittaa ja jonka kanssa voi keventää mieltään. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin.
Parkinsonin taudin hoito
Säännöllinen lääkitys on Parkinsonin taudin hoidon kulmakivi. Oireita voidaan nykylääkkeillä lievittää usein varsin hyvin. Lääkehoidon tarkoituksena on korvata aivoissa tapahtunut dopamiinin puutos. Joskus jo sairauden alkuvaiheessa voidaan käyttää monen eri lääkkeen yhdistelmähoitoa.
Edenneen Parkinsonin taudin kaksi keskeistä hoitomuotoa ovat lääkehoito ja kuntoutus. Suurin osa pärjää niillä hienosti, mutta jos lääkehoito yhdistettynä kuntoutukseen ei riittävästi helpota oireita, kyseeseen tulevat niin sanotut laiteavusteiset hoidot: aivojen syvästimulaatiohoito (deep brain stimulation eli DBS), levodopainfuusiohoito ja apomorfiini-infuusiohoito.
Muiden hoitomuotojen ohella liikunta on tärkeä osa Parkinsonin taudin hoitoa kaikissa sairauden vaiheissa. Koska Parkinsonin tauti on etenevä sairaus, liikunnan suoria vaikutuksia on vaikea mitata ja osoittaa. Liikunta on kuitenkin tärkeä motoriikan ja toimintakyvyn säilyttäjä ja se helpottaa usein jäykkyyden aiheuttamia kipuja.
Kuntoutus ja omatoiminen liikunta auttavat säilymään aktiivisena mahdollisimman pitkään. Tämä on elämänlaadun kannalta tärkeää, sillä sairauden loppuvaiheessa kyky huolehtia itsestään menetetään ja sairastava tarvitsee tiivistä apua.
Parkinsonin taudin tutkimus on sekä kotimaassa että ulkomailla ilahduttavan vilkasta. Hoitomahdollisuudet kehittyvät ja paranevat jatkuvasti.