Digiteknologia tarjoaa keinoja seurata ja arvioida sairauksia eri näkökulmista entistä objektiivisemmin ja säännöllisemmin. Sairauden vaikutuksia voidaan seurata etäyhteydeltä, sairastavan luonnollisessa ympäristössä. Digiteknologiaa on testattu liikehäiriösairauksissa, ja sillä uskotaan olevan huomattavaa potentiaalia niiden kliinisessä tutkimuksessa ja hoidossa.
Digilaitteiden yleistyessä niiden mahdollisuuksia on testattu sairauksien tutkimisessa. Laitteet tarjoavat sairauden vaikutusten ja etenemisen seurantaan uusia näkökulmia, jotka voivat täydentää perinteistä lääkärin tekemää kliinistä arviota. Lisäksi koronapandemia on muuttanut toimintaympäristöä siten, että on ollut pakko ottaa käyttöön vaihtoehtoisia arviointi- ja seurantamenetelmiä.
Liikehäiriösairaudet ovat luonnostaan monimuotoisia sairauksia, joille on tyypillistä useat erilaiset motoriset ja ei-motoriset oireet. Kun tähän monimuotoisuuteen yhdistetään sairauden kulkua objektiivisesti ilmentävien biomarkkeiden puuttuminen, sairauksien tarkka seuranta on haasteellista perinteisin menetelmin. Toisin sanoen arviointi ei ole täysin objektiivista eli puolueetonta, sillä se perustuu jonkun tai joidenkin arvioon, jolloin tulokset voivat vaihdella. Tuloksiin voi vaikuttaa esimerkiksi se, kykeneekö sairastava itse tunnistamaan itsessään oireita vai ei.
Älypuhelinten ja puettavien laitteiden avulla sen sijaan voidaan saada tarkkaa, puolueetonta tietoa. Niiden avulla voidaan esimerkiksi tunnistaa ne, jotka ovat sairastumisriskissä tai vasta sairauden varhaisessa vaiheessa. Sairauden tarkempi seuraaminen yhä varhaisemmasta vaiheesta lähtien on oleellista mm. uusien hoitojen kehityksen kannalta.
Puettavilla laitteilla tarkoitetaan erilaisia äly- ja digilaitteita sekä mittareita, jotka voidaan pukea asusteiden tapaan tai jotka ovat esimerkiksi mukana vaatteissa.
Nykytilanne ja digitekniikan mahdollisuudet
Perinteiset arvioinnit sairauksien vaikutuksista voivat olla subjektiivisia, sillä ne perustuvat lyhytaikaisiin otantoihin ja tyypillisesti ne tehdään vain lääkärikäyntien yhteydessä. Siksi niihin liittyy tiettyä vaihtelevuutta ja epävarmuutta. Digitaaliset ratkaisut, kuten älypuhelimet ja puettavat sensorit, voivat mahdollistaa liikehäiriösairauksia sairastavien voinnin seuraamisen entistä objektiivisemmin, säännöllisemmin ja etäältä erilaissa tilanteissa.
Monien tutkimusten perusteella puettavat laitteet pystyvät erottamaan esim. Parkinsonin tautia sairastavat yksilöt terveistä verrokeista sekä erityyppisistä parkinsonismeista ja dementiasta. Ne pystyvät myös erottamaan Parkinsonin taudin aiheuttaman vapinan essentiaalisesta vapinasta. Vaikka digiteknologia ei pysty eikä sen pitäisikään korvata lääkärin tekemää kliinistä diagnoosia, tämäntyyppinen diagnostinen apukeino voisi olla hyödyllinen esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa vapinan luokittelu on muutoin vaikeaa.
Eräässä tutkimuksessa jatkuva seuranta älykellolla paljasti merkittävää päivän aikana tapahtuvaa vaihtelua essentiaalisen vapinan voimakkuudessa. Tieto on tärkeä, sillä tällainen vaihtelu voi vaikuttaa kliinisten kokeiden tuloksiin, jotka perustuvat usein rajalliseen seurantaan. Puettavat laitteet ja niiden tarjoama tarkka tieto voi siis tarjota ratkaisuja tutkimusten kohtaamiin epätarkkuushaasteisiin.
Vapinan lisäksi digilaitteilla voidaan seurata useita muita motorisia oireita kuten kävelyä, kaatumista, tasapainoa, liikkeiden hitautta jne. Laitteet pystyvät rekisteröimään niissä mm. päiväkohtaista vaihtelua. Puettavat sensorit mahdollistavat myös passiivisen tiedonkeruun esimerkiksi fyysisestä aktiivisuudesta ja unesta. Laitteet tarjoavat objektiivisia mittaustuloksia, joiden perusteella onkin huomattu, että tulokset voivat todellisuudessa poiketa potilaan omasta arviosta.
Laitteiden tarjoama tarkka tieto voi siis parantaa esimerkiksi optimaalisen lääkityksen löytämistä ja tietoa voidaan hyödyntää myös kuntoutuksessa. Myös DBS-hoitoon soveltuvat henkilöt voi olla helpompi tulevaisuudessa tunnistaa digiteknologian avulla ja tiedon tarkkuus auttaa myös parantamaan laitesäätöjen onnistumista.
Lopuksi
Digiteknologian monista eduista ja mahdollisuuksista huolimatta digilaitteiden käyttöön kliinisissä tutkimuksissa ja liikehäiriösairauksien hoidossa liittyy haasteita. Esimerkiksi saatavan tiedon määrä on niin huikea, että sen järkevä tiivistäminen tai tulkitseminen voi olla vaikeaa. Lisäksi tietoa kerätään laitteilla ja sovelluksilla, joiden algoritmit ovat erilaisia ja tiedot eivät siksi ole sellaisenaan suoraan vertailukelpoisia. On myös ratkaistava, miten digiteknologia ja lääkärityö yhdistetään siten, että tiedon hyödyntäminen onnistuu vaivattomasti käytännöntyössä.
Vaikka on hyvä, että digilaitteilla voidaan seurata sairastavaa tämän luonnollisessa toimintaympäristössä, se tarkoittaa samalla myös sitä, että tietoa kerätään valvomattomissa olosuhteissa. Älylaitteisiin, esimerkiksi älypuhelimiin, liittyy myös tietty määrä yksilöiden välistä epätasa-arvoisuutta: haasteiksi voi kehittyä hinta, yksittäisen henkilön kyky käsitellä laitetta tai valmius omaksua laitteen käyttöä.
Useimmissa tutkimuksissa on myös keskitytty motoristen oireiden tutkimiseen, vaikka elämänlaatuun vaikuttavat myös ei-motoriset oireet.
Vaikka digimahdollisuuksia pitää vielä arvioida lisää ja tutkia enemmän, digitaalisiin työkaluihin liittyy valtava määrä potentiaalia liikehäiriösairauksien hoidon ja tutkimisen parantamiseen. On todennäköistä, että jonkinlainen yhdistelmä kliinisiä luokitteluja, kuvantamista, näytteitä ja digityökaluja tulee olemaan paras ja kokonaisvaltaisin tapa kuvata ja seurata sairauksia. Tämä mahdollistaa myös yksilöidymmän hoidon.
Voi olla, että tulevaisuudessa etävastaanottoja hyödynnetään yhä enemmän, kun lääkäri saa tarvittavan tiedon laitteiden keräämänä. Kun ottaa huomioon, että monelle sairastavalle matkustaminen lääkärin vastaanotolle voi olla hyvinkin uuvuttavaa, etävastaanottojen yleistyminen voi olla heidän kannaltaan myönteinen kehityssuunta.
Teksti perustuu monitieteellisellä SpringerLink-sivustolla julkaistuun artikkeliin Adams, J.L., Lizarraga, K.J., Waddell, E.M. et al. Digital Technology in Movement Disorders: Updates, Applications, and Challenges (2021).
Tekstin kirjoittaja Emmi Nuppula, tarkistanut neurologian erikoislääkäri Seppo Kaakkola.