Liikehäiriösairaus voi herättää monia kysymyksiä työssä jaksamisesta, työkyvystä ja tulevaisuudesta. Neuroliiton uusi työelämäasiantuntija Maria Niemelä kannustaa ottamaan työelämään liittyvät huolenaiheet puheeksi mahdollisimman varhain. Työelämäpalvelu tarjoaa maksutonta neuvontaa ja auttaa löytämään ratkaisuja, jotka tukevat työssä jatkamista.
Maria Niemelä aloitti Neuroliiton uutena työelämäasiantuntijana. Mikä työssäsi on antoisaa?
Työssäni parasta ovat ehdottomasti ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan käytävät keskustelut. Uskon vahvasti, että aidolla kohtaamisella ja kuuntelulla päästään aina askel eteenpäin. Minulle on tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada tukea silloin, kun terveydentila haastaa työelämässä tai opinnoissa.
Siirryin tehtävään työeläkeyhtiöstä, jossa työskentelin useiden vuosien ajan ammatillisen kuntoutuksen asiantuntijatehtävissä. Työssäni autoin asiakkaita työkykyyn ja työssä jatkamiseen liittyvissä kysymyksissä. Työelämäasiantuntijaksi päädyinkin juuri siksi, että halusin hyödyntää pitkää kokemustani työkykyasioiden parissa ja ennen kaikkea jatkaa työskentelyä ihmisten kanssa.
Mitä työelämäpalvelut ovat ja kenelle ne on tarkoitettu?
Työelämäneuvonta on Neuroliiton tuottama palvelu, jossa työskentelee kaksi työelämäasiantuntijaa. Tarjoamme yksilöllistä neuvontaa työelämään liittyvissä kysymyksissä sekä järjestämme työelämäaiheisia vertaistuellisia kohtaamisia verkossa ja kasvokkain. Palvelu on tarkoitettu Liikehäiriösairauksien liiton, Neuroliiton sekä Aivovammaliiton kohderyhmille. Palvelu on maksuton eikä edellytä liiton jäsenyyttä.
Milloin liikehäiriösairautta sairastavan kannattaa ottaa yhteyttä työelämäpalveluihin?
Meihin kannattaa ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä heti, jos työelämään liittyvät asiat mietityttävät. Osa ottaa yhteyttä, kun he vasta pohdiskelevat tilannettaan ja tulevaisuuttaan työelämässä, osalla on mielessä konkreettinen haaste tai kysymys, josta he haluavat keskustella. Meiltä kysytään usein, miten työtä ja työaikaa voidaan muokata. Lisäksi ihmisiä kiinnostaa tieto eläkevaihtoehdoista. Usein syy yhteydenotolle on ihan vain halu keskustella omasta työelämätilanteestaan toisen henkilön kanssa.
Meihin voi olla yhteydessä, vaikka ei olisi mitään yksittäistä kysymystä mielessä. Joskus jo ajatusten vaihtaminen toisen kanssa auttaa pääsemään eteenpäin asioissa.
Millaisia haasteita liikehäiriösairaudet voivat aiheuttaa työelämässä? Millaisia ratkaisuja näihin haasteisiin on löytynyt?
Monelle suurin haaste on lisääntynyt kokonaiskuormitus, joka muodostuu useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Töissä voi joutua ponnistelemaan aiempaa enemmän, on lisääntynyttä epävarmuutta tulevasta ja vapaa-aika ei tahdo riittää palautumiseen. Väsymys on oire, joka tuodaan usein esiin keskusteluissa ja haastaa työkuvasta riippumatta.
Sairauden vaikutukset työelämään vaihtelevat yksilöllisesti ja työn luonteesta riippuen. Toisella toimintakyvyn rajoitteet eivät vaikuta juurikaan työkyvyn kokemukseen, mutta toisella pienikin muutos esimerkiksi tarkkaavuudessa tai muistissa lisää epävarmuutta omassa asiantuntijatyössä ja vaikuttaa kovastikin omaan työkyvyn kokemukseen. Fyysisissä työnkuvissa sen sijaan korostuvat motoriset oireet, kuten liikkeiden hidastuminen sekä tasapaino- ja kävelyvaikeudet.
Työtä on usein mahdollista muokata terveydentilalle soveltuvammaksi – joskus jo pienillä muutoksilla voi olla merkittävä vaikutus. Monia auttaa siirtyminen osa-aikaiseen työhön, mikä vähentää työn kokonaiskuormitusta ja jättää voimavaroja myös vapaa-ajalle. Osa-aikatyön tueksi on mahdollista hakea osasairaspäivärahaa tai osatyökyvyttömyyseläkettä. Mahdollisuus työskennellä etänä on ollut monella toimiva ratkaisu.
Jos sairaus edellyttää fyysisen kuormituksen vähentämistä, eivät riittävän isot muutokset oman työnkuvan sisällä aina ole mahdollisia vaan työnkuvaa tulee tarkastella laajemmin esimerkiksi työterveysneuvottelussa. Tällöin on hyvä pohtia esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. Tärkeää on, että työkyvyssä tapahtuviin muutoksiin reagoitaisiin mahdollisimman nopeasti ja työtä muokattaisiin sairastuneen työkykyyn sopivaksi.
Työssä jatkamista tukee usein se, että sekä työntekijä että työnantaja pitävät työelämässä pysymistä tärkeänä tavoitteena. Työpaikat ovat myös erilaisia. Isossa organisaatiossa voi olla mahdollisuuksia tarkastella työnkuvaa uusiksi ja tukea työntekijän työkykyä monellakin tapaa, mutta pienessä suorittavan työn organisaatiossa keinoja voi olla niukemmin.
Mitä neuvoja antaisit henkilölle, joka on juuri saanut diagnoosin ja pohtii työnsä tulevaisuutta?
Haluan sanoa, että työn tulevaisuutta koskevia kysymyksiä ei tarvitse ratkaista heti. Anna itsellesi aikaa miettiä rauhassa, sillä tilanne herättää varmasti paljon kysymyksiä ja epävarmuuksia. Pohdinnoissa on hyvä edetä askel kerrallaan. Ota apua vastaan, tilanteen kanssa ei kannata jäädä yksin. Kannustan ottamaan työkyvyn haasteet matalalla kynnyksellä esiin työnantajan ja työterveyshuollon kanssa.
Työtä voidaan usein muokata monin tavoin, eikä sairastuminen automaattisesti tarkoita, että työelämästä joutuu nopeasti luopumaan. Jokaisen tilanne on yksilöllinen, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole olemassa. Kannattaa siis toimia niin kuin koet itsellesi hyväksi, eikä vertailla omaa tilannetta muihin sairastuneisiin.
