Liikkeiden hallinnan vaikeudet ja tasapaino-ongelmat ovat tavallisia liikehäiriösairauksien oireita. Oikeanlainen kuntoutus ja aktiivinen elämäntapa auttavat ylläpitämään tasapainoa ja edistämään toimintakykyä.
Tasapaino on keskeinen osa ihmisen toimintakykyä. Sen avulla pysymme pystyssä, kykenemme liikkumaan ja suoriutumaan muista päivittäistoiminnoista. Tasapainon hallintaan tarvitaan eri aistien, lihasten ja hermoston välistä yhteistyötä. Ikääntyminen, sairaudet, leikkaukset ja erilaiset vammat voivat heikentää aistien, lihasten ja hermoston toimintaa. Tämän seurauksena tasapainojärjestelmä voi järkkyä. Liikehäiriösairaudet oireilevatkin tavallisesti liikkeiden hallinnan vaikeuksina ja tasapaino-ongelmina.
– Liikehäiriösairauksissa liikunta ja tasapainokyvyn ylläpitäminen ovat erityisen tärkeitä toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta. Nimensä mukaisesti sairaudet vaikuttavat liikkeeseen ja liikuntakykyyn, neurologiseen kuntoutukseen ja tasapainoon erikoistunut kiropraktikko Jani Mikkonen sanoo.
Liikunta ja yleinen aktiivisuuden ylläpitäminen ovat tärkeimmät osat liikehäiriösairauksien hoitoa ja sairastavan toimintakyvyn tukemista. Neurologisessa kuntoutuksessa keskitytään sairastavan toimintakyvyn kokonaisvaltaiseen ylläpitämiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Tarvittaessa räätälöidään yksilöllisiä harjoituksia. Kuntoutusta ohjaava kuntoutussuunnitelma voidaan laatia moniammatillisessa kuntoutustiimissä, joka voi koostua esimerkiksi fysioterapeutista, lääkäristä ja toimintaterapeutista. Kuntoutusta ohjaavat sairastavan yksilölliset oireet, toiveet ja kuntoutustavoitteet.
Yksilölliset harjoitukset ovat erityisen tärkeitä, jos tilanne on edennyt ja tasapainovaikeus, huteruuden tunne tai huimaus alkavat vaikeuttaa jokapäiväisiä toimia. Tällöin yleinen liikunta ei enää vaikuta riittävän tarkasti tasapainojärjestelmän osiin, jotka kaipaisivat harjoitusta, vaan olisi hyvä miettiä asiantuntevaa yksilöhoitoa.
– Tasapainoaistimme perustaa pääasiassa kehon jänne- ja lihasaistiin, näkökykyyn ja silmien eri toimintoihin ja sisäkorvan tasapainojärjestelmään. Jokaisen sairastavan oireet ja niiden syyt ovat yksilöllisiä. Siksi kuntoutuksessa parhaassa tapauksessa laaditaan tarkka yksilöllinen suunnitelma sekä räätälöidyt ohjeet ja harjoitteet toimintakyvyn tukemiseksi, Mikkonen kertoo.
Mitä tehdä, kun tasapaino heikkenee?
Tasapaino ja liikunta liittyvät olennaisesti toisiinsa. Kun liikkuminen vähenee, lihasvoima heikkenee, nivelten liikkuvuus vähenee ja hermoston reagointikyky hidastuu. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta vahvistaa lihaksia, lisää liikkuvuutta, parantaa koordinaatiokykyä ja aktivoi hermostoa. Liikunta ylläpitää ja kehittää tasapainokykyä, mikä taas helpottaa liikkumista.
Parkinsonin taudin etenemiseen ei voida vaikuttaa, mutta sairauden aiheuttamia oireita, kuten tasapaino-ongelmia, liikkeiden hitautta ja jäykkyyttä, voidaan hoitaa liikunnalla. Myös esimerkiksi dystonian oireita voidaan lievittää liikunnalla. Liikunta onkin tärkeä itsehoidon keino. Suositeltavaa on liikkua mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, monipuolisesti ja säännöllisesti omien mieltymystensä mukaan.
Erityisesti tasapainon heikkeneminen on Parkinsonin tautia sairastaville suurin syy kaatumisiin ja muihin fyysisen toimintakyvyn haasteisiin. Tasapainon heikkeneminen voi tapahtua vähitellen, varsinkin silloin, jos henkilö vähentää liikkumistaan omaan liikuntakykyyn kohdistuvan epävarmuuden vuoksi.
Pidemmälle edenneessä Parkinsonin taudissa tasapainon ja asennon säätelyjärjestelmien toiminta heikentyy, mikä voi liittyä lisäksi huimauksen tunteeseen. Tasapainoharjoittelu kehittää omaa kehontuntemusta. Harjoittelu lisää varmuutta omaan tasapainoon ja sen ylläpitämiseen ja vähentää tasapainovaikeuksiin läheisesti liittyvää ahdistuneisuutta ja huolta.
– Sairauksien lisäksi ikääntyminen vaikuttaa ihmisen tasapainojärjestelmän toimintaan. Ikään liittyvä tasapainojärjestelmän heikkeneminen vaikeuttaa asennonhallintaa. Parkinsonin tauti alkaa keskimäärin noin 50–70-vuotiailla, joten sekä ikään että itse sairauteen liittyvät toiminnalliset muutokset vaikuttavat limittäin tasapainoon ja liikuntakykyyn. Myös erilaiset liitännäistekijät, kuten lonkan ja polven tekonivelleikkaukset ja diabetes, vaikuttavat tasapainoaistin toimintaan, Mikkonen kertoo.
Tasapainon ylläpitäminen vaatii oma-aloitteisuutta
Tasapainokyvyn ylläpitäminen vaatii aktiivista harjoittelua. Liikehäiriösairauksien aiheuttamat oireet eivät estä liikkumista, mutta liikkumista pitää soveltaa omaan toimintakykyyn ja jaksamiseen soveltuvaksi. Itselle tärkeistä ja mieleisistä liikuntamuodoista ei siis tarvitse luopua, vaan niitä kannattaa harrastaa omaan kuntoon ja tilaan soveltaen.
– Hyvä lähtökohta liikkumisen ja tasapainon edistämisessä on sellaisten liikuntalajien ja -muotojen harrastaminen, joista itse nauttii. Niitä voi soveltaa tarpeen mukaan. Pääasia on, että liikkuu itselle mieleisellä tavalla ja oman toimintakyvyn rajoissa, Mikkonen sanoo.
Liikuntakykyä voi ylläpitää päivittäisellä hyötyliikunnalla, kuten kävelyllä. Kävelyyn kannattaa tuoda vaihtelua kävelynopeuden ja -maaston suhteen. Metsälenkit ovat erityisen hyviä liikuntatapoja tasapainon kannalta, sillä erilainen liikkumisympäristö haastaa tasapainoa liikkeessä, ja raitis ilma sekä vaihtuvat maisemat virkistävät mieltä.
– Lihaskuntoharjoittelusta on kaikille liikehäiriö-sairaille hyötyä, sillä riittävä lihaskunto tukee kehon hallintaa ja ennaltaehkäisee esimerkiksi kaatumisriskiä. Riittävä liikunnan jälkeinen lepo ja palautuminen ovat yhtä tärkeitä kuin itse liikkuminenkin, Mikkonen muistuttaa.
Kuvateksti:
Kiropraktikko Jani Mikkonen on erikoistunut neurologiseen kuntoutukseen ja tasapainoon.
Teksti: MIRJAMI TIITINEN Kuva: JANI MIKKONEN
Artikkeli on julkaistu Hermolla-lehdessä 2/2025
