Ajankohtaista

Välitämme tietoa tutkimuksista, hoidoista ja itsehoitomahdollisuuksista. Vertaistarinoita unohtamatta. Selaa uutisia ja henkilötarinoita.

Aivot tykkäävät harrastuksista

Emmi Nuppula26.6.2024

Usein puhutaan liikunnan merkityksestä aivoterveydelle. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös toisentyyppiset harrastukset tekevät aivoille hyvää.

Aivoille tekee hyvää joutua töihin: keskittymään ja oppimaan uutta. Aivojen onnistunein treenaaminen ei kuitenkaan ole tylsää puurtamista, vaan esimerkiksi mielekkään harrastuksen parissa oppimista tapahtuu lähes huomaamatta.

– Harrastuksia mietitään usein tekemisen kautta. Harva miettii niitä oppimisen kautta. Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään, miten paljon oppimisesta tuleva ilo liittyy harrastukseen, aivotutkija, professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta sanoo.

– Ilmaisemme itseämme arjessa puhumalla ja keskustelemalla, mutta se ei aina riitä. Mehän olemme paljon enemmän kuin mitä osaamme pukea sanoiksi, Huotilainen sanoo.

Oma ilmaisukeino voi olla vaikka käsitöitä, puutöitä, puutarhan hoitoa tai tanssia, jota jokainen tekee omalla tyylillään.

Erilaiset taiteelliset ilmaisukeinot voivat auttaa etsimään vastausta suureen kysymykseen: kuka minä olen?

Stressi lievittyy

Aivotutkijan mukaan nykymaailmassa vaaditaan oppimisvalmiutta, tarkkaavaisuutta ja muistia paljon enemmän kuin ennen.

– Harrastukset voivat treenata aivojamme myös tähän, Huotilainen sanoo.

Huotilainen korostaa, että jokaisen tulisi löytää arjessa hyödynnettäviä palautumiskeinoja, sillä elämänrytmimme on sellainen, että stressin lähteitä riittää. Myös sairaudet aiheuttavat huolta, ja olisi hyvä ohjata ajatukset välillä muualle.

– Jonkun mielestä voi tuntua hassulta, kun toinen aina istuu ja kutoo sukkaa. Mutta jollekin se on keino palautua kuormituksesta.

Mistä oma motivaatio liikkumiseen?

Liikuntalajit tekevät tutkitusti hyvää paitsi keholle, myös aivoille. Mutta Huotilainen muistuttaa, että ihminen voi olla kehollisesti aktiivinen muissakin harrastuksissa kuin vain urheilussa.

– Mietitään vaikka syksyistä sieniretkeä. Motivaatio saa olla niissä sienissä ilman, että miettii kävelyä. Silti siinä tulee askeleita.

Erityisen paljon aivot hyötyvät liikunnasta, jos siihen liittyy iloa ja nautintoa. Silloin se myös motivoi liikkumaan lisää. Huotilainen korostaakin, että jokaisen tulisi pohtia omia motivaatiotekijöitään ja etsiä itselleen ominainen tapa liikkua.

– Jollekin hyötyliikunta on motivoivaa. Toista motivoi kilpailu ja toisille taas liikunta on itseilmaisua esimerkiksi tanssien. Motivaatio voi myös löytyä sosiaalisuudesta, kun käy kävelyllä ystävän kanssa.

Liikunnan motivaation löytyminen on tärkeää, sillä liikunnalla on valtava merkitys mielenterveydellemme. Siksi esimerkiksi yleiset liikuntasuositukset on kirjoitettu yhtälailla henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin kannalta.

Huotilainen antaa jokaiselle tehtävän: Mieti omaa liikkumistasi. Miten sitä voisi kehittää niin, että se on nautinnollista ja tulisi liikuttua riittävästi?

Suojaavia tekijöitä

Harrastuksiin liittyy paljon itseohjautuvuutta ja päätösten tekemistä. Se on aivoillemme huomattavasti hyödyllisempää kuin passiivinen reagoiminen ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin, kuten viihteeseen.

– Kun vaikka pohtii, mitä väriä käytän piirrokseeni tai mitä muotoja piirrän, niin sehän on suoranaista otsalohkotreeniä!

Otsalohkot ovat yhteydessä muun muassa aivojen toiminnanohjaukseen. Aivoja voi siis treenata ja sitä kautta vaikuttaa positiivisesti muistiin ja tiedonkäsittelyyn. Mutta ovatko jotkut harrastukset parempaa aivotreeniä kuin toiset?

– On tutkittu, millaisia harrastuksia niillä kahdeksankymppisillä on, joille ei tule muistisairautta. Niissä musiikilliset harrastukset kuten soittaminen ja laulaminen sekä korttipelit ja lautapelit nousevat kärkeen, Huotilainen mainitsee esimerkkejä.

Edellä mainitun tyyppiset harrastukset voisivat siis olla suositeltavia meille kaikille. Kukapa ei hyötyisi myös lukemisesta, ristikoista ja muista aivopähkinöistä.

Aivotutkija mainitsee vielä yhden harrastuksen, jota voisi kutsua aivojen kannalta superharrastukseksi: tanssi.

– Tanssissa yhdistyy liikunta ja musiikki ja siihen liittyy oppimista ja sosiaalisuutta. Samassa paketissa on siis paljon asioita, joiden kaikkien tiedetään yksistäänkin olevan suojaavia tekijöitä aivoille. Tanssin hyötyjä on Suomessakin tutkittu paljon.

Musiikilla monia positiivisia vaikutuksia

Musiikki on harrastuksista se, jonka vaikutuksia aivoihin on tutkittu kaikkein eniten. Tiedetään, että se vaikuttaa myönteisesti muistiin ja tarkkaavaisuuteen.

Soittaminen kehittää hienomotoriikkaa ja laulaminen onnistuu yleensä motorisista oireista huolimatta. Yhteislaulu kohottaa mieltä.

– Monella vanhemmalla on käsitys, että jos et ole aloittanut 5-vuotiaana viulutunneilla, olet epämusikaalinen. Se ei pidä paikkaansa! Kaikki oppivat ja lähtöruudusta voi aloittaa koska tahansa. Aivojen kannalta hyödyt ovat samat, Huotilainen kannustaa.

Musiikin kuunteleminen vaikuttaa aivojen tyvitumakkeisiin, jotka vaikuttavat muun muassa liikkeiden säätelyyn. Jos tyvitumakkeissa tapahtuu tuhoutumista, kuten tapahtuu esimerkiksi Parkinsonin ja Huntingtonin taudeissa, liikkeen aloittaminen voi olla vaikeaa.

– Musiikki on ihmelääke, joka tarjoaa käskyn tyvitumakkeille liikkua. Etenkin rytmikäs musiikki, jossa on selkeät pulssit, voi auttaa liikkumaan ja kävelemään, Huotilainen kuvailee.

Tästä johtuu, että muutoin vaikeasti liikkuva voikin yllättävästi pystyä tanssimaan, ja kävelee sujuvammin, kun taustalla soi mukava, reipas musiikki.

Mielihyvä motivoi jatkamaan

Harrastuksiin liittyvä mielihyvä on tärkeää. Se aktivoi dopamiinijärjestelmän, joka säätelee mm. mielialaa, vireystilaa ja motivaatiota. Se taas on yhteydessä esimerkiksi hyvään uneen ja säännöllisen vuorokausirytmin ylläpitämiseen.

– Hyvät yöunet tehdään niin, että meillä on ollut hyvä päivä ja sopivasti aktiviteetteja. Vastaavasti passiivisuus voi huonontaa unta ja vaikuttaa seuraavan päivän mielialaan negatiivisesti, Huotilainen kuvailee.

Mielihyvän syntyminen motivoi siis jatkamaan aktiivisena. Se on tärkeää etenkin silloin, jos sairaus itsessään heikentää aloitekykyä. Tärkeää on myös, että harrastuksissa saa onnistumisen tunteita ja pystyy ylittämään itsensä eri tavalla kuin esimerkiksi työssä.

Huotilainen harmittelee sitä, että jotkut jäävät pois harrastuksista siksi, että pelkäävät epäonnistumista. Ei pidä miettiä, miltä näyttää tai mitä muut ajattelevat.

– Motivaatio ruokkii itseään, kun uskaltaa ja pääsee vauhtiin, hän vakuuttelee.

Julkaistu Hermolla-lehdessä 3/2023

Asiasanat:

Lue myös