Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan Parkinsonin tauti saattaa liittyä tiedettyä laajempaan aivoverkoston häiriöön. Löydös voi auttaa ymmärtämään paremmin taudin oireita ja mahdollistaa tehokkaampia hoitokeinoja.
Nature-lehdessä helmikuussa 2026 julkaistussa tutkimuksessa tunnistettiin uusi aivoverkosto, jonka toimintahäiriö saattaa olla keskeinen Parkinsonin taudin oireiden taustalla. Parkinsonin taudin oireiden on ajateltu olevan peräisin lähinnä liikkeitä säätelevän eli motorisen verkoston toimintahäiriöstä.
Uusi tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että oireet eivät välttämättä johdu ainoastaan motorisen verkoston toimintahäiriöstä, vaan ne liittyvät laajempaan ja toiminnoiltaan monimutkaisempaan SCAN-aivoverkostoon (somato-cognitive action network), jonka tutkimusryhmä tunnisti nyt ensimmäisenä maailmassa.
– Tutkimuksen tulokset ovat erittäin kiinnostavia. Jos nämä tulokset vahvistuvat jatkotutkimuksissa, niin tämä lisää merkittävästi ymmärrystämme Parkinsonin taudin neurobiologiasta, toteaa Turun yliopiston neurologian professori Juho Joutsa.
SCAN-verkosto sijaitsee motorisella aivokuorella motoristen alueiden väleissä, ja se yhdistää useita Parkinsonin tautiin liitettyjä alueita. SCAN-verkoston alueet osallistuvat motorisiin toimintoihin, autonomisen hermoston säätelyyn ja kognitiivisiin toimintoihin.
Tutkimuksen mukaan Parkinsonin tautia sairastavilla näiden alueiden välinen toiminnallinen yhteys on poikkeuksellisen voimakas, mikä häiritsee niiden normaalia toimintaa. Verkoston yliaktiivisuus saattaakin osaltaan selittää Parkinsonin taudin laajaa oirekirjoa.
Näin tutkittiin
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen rooli SCAN-verkostolla on Parkinsonin taudissa. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 863 henkilön aivokuvantamisaineistoa, joka koostui Parkinsonin tautia sairastavista, terveistä verrokeista sekä essentiaalista vapinaa, dystoniaa ja ALS-tautia sairastavista.
Tutkittaville tehtiin aivojen toiminnallinen magneettikuvaus, jonka avulla kartoitetaan aivojen hermoverkkojen toimintaa. Tutkimusaineisto oli koottu useista tutkimuksista ja kerätty useiden vuosien aikana.
Analyysin jälkeen tutkijat selvittivät, miten Parkinsonin taudin eri hoitomuodot vaikuttavat SCAN-verkostoon. Tarkasteltuja hoitomuotoja olivat syväaivostimulaatio (DBS), transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito (TMS), kohdennettu ultraäänihoito (MRgFUS) ja levodopalääkitys.
Parkinsonia sairastavilla SCAN-verkoston häiriöitä
Aivokuvantamisaineiston analyysi osoitti, että Parkinsonin tautia sairastavilla SCAN-verkoston ja aivojen syvien osien välinen yhteys oli voimakkaampi kuin muilla tutkimukseen osallistuneilla. Essentiaalista vapinaa, dystoniaa ja ALS-tautia sairastavilla vastaavaa verkoston yliaktiivisuutta ei havaittu.
Tutkimuksen mukaan mustatumake, subtalaaminen tumake, kalvotumake ja VIM-tumake ovat Parkinsonin tautia sairastavilla voimakkaammin kytköksissä SCAN-verkostoon suoraan liikettä ohjaavien aivoalueiden sijaan. Tumakkeet kuuluvat liikkeiden, asennon ja tasapainon säätelyjärjestelmään ja niitä käytetään jo Parkinsonin taudin hoitokohteina, mikä tukee tunnistetun verkoston merkitystä hoidollisesti.
Kohdentaminen voi parantaa hoitotuloksia
Tutkimuksen mukaan DBS-hoito laski SCAN-verkoston yliaktiivisuutta. Magneettistimulaatiohoidon ja ultraäänihoidon todettiin tehoavan Parkinson-oireisiin paremmin, kun hoidot kohdentuivat SCAN-verkostoon muiden aivoalueiden sijaan. Myös levodopalääkityksen todettiin vähentävän verkoston liiallista toimintaa. Hoitotulokset olivat siis paremmat, kun SCAN-verkoston ja aivojen syvien rakenteiden välinen yliaktiivisuus vähentyi.
– Tutkimustulosten perusteella Parkinsonin tautia sairastavat saattavat hyötyä hoidosta, joka kohdennetaan aivojen SCAN-verkostoon. Hoidon kohdentaminen tarkemmin tähän verkostoon voi tulevaisuudessa entisestään parantaa nykyisten kajoavien ja kajoamattomien hoitojen tehoa verkoston toimintaa tasapainottamalla, Joutsa arvioi.
Aihe vaatii kuitenkin vielä jatkotutkimuksia. Esimerkiksi SCAN-verkostoon kuuluvien alueiden ja Parkinsonin taudin tiettyjen oireiden välistä yhteyttä täytyy tutkia lisää.
Lähde: www.nature.com/articles/s41586-025-10059-1
Artikkeli on julkaistu Hermolla-lehdessä 2/2026
